En tajua mihin tää tammikuu on oikeen mennyt. En ole kirjoittanut mun kuulumisia tänne pitkään aikaan, mutta huomasin tänään että nyt on takana jo puolet vaihtarivuodestani joten sen kunniaksi ajattelin tulla kirjoittamaan mun fiiliksiä. En olisi ikinä uskonut että tulen selviämään näinkin pitkälle. Muistan lähtöä edeltävän illan kun isäni sanoi että sitten ei tulla maitojunalla takaisin. Tai itse asiassa se toitotti tota samaa lausetta varmaan koko vaihtarihakemuksen lähettämispäivästä siihen päivään kunnes koitti lähtö tänne Espanjaan. Muistan päivät jolloin oli niin kauhea koti-ikävä ja mietin jopa että nyt tämä tyttö lähtee kotiin, mutta ei vielä mä täällä olen :) Olen ylpeä itsestäni että pääsin yli siitä kauheasta koti-ikävästä. Mun pelastus oli perheen ja ystävien tuki, ilman sitä voin aivan 100 % varmuudella sanoa että en olisi täällä nyt. Ja tottakai suomalaisella sisulla täällä ollaan menty. Olen samalla todella iloinen mutta myös surullinen siitä että vuoteni on nyt puolessa välissä. Iloinen kaikista tapaamistani ihmistä, koska kaikki on tuonut omalla tavallaan jotain tähän mun vuoteen ja tehnyt tästä kokemuksesta paljon rikkaamman. Surullista on se että tämän vaihtari vuoden jälkeen en ole varma milloin tulen näkemään nämä ihmiset uudestaan vai tulenko koskaan, se jää nähtäväksi. Mun aika täällä on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta kaikki mitä on tapahtunut niin niillä on jokin tarkoitus ja en vaihtaisi mitään. Juuri näiden asioiden ansiosta musta on tullut juuri sellainen ihminen kuin olen. Ja olen varma siitä että mitä elämä tuokaan tullessaan niin tiedän että tulen selviämään. Odotan innolla mitä koettavaa mulla täällä vielä tulee...
Nyt mulla on kaksi eri perhettä ja tavallaan elän mun toista elämää täällä, "exchange year isn't year in your life, it's a life in a year". Nautin loppuajastani täällä, mutta tuolla jossain sisälläni on aina se kaipuu Suomeen perheen luo, joskus se kaipuu on pientä mutta joskus se kasvaa suureksi ja silloin pitää vain muistaa että kaikki te ootte kyllä siellä Suomessa ja nään teiät sitten kun sinne palaan kesäkuussa.
- Ansku
